Kylien elinvoima on Leppävirran tulevaisuus

Kylien elinvoima on Leppävirran tulevaisuus

Leppävirran väkiluku vähenee. Kiinteistöstrategian luonnoksessa ennustetaan, että nykyisestä noin 8 900 asukkaasta pudotaan vuoteen 2040 mennessä noin 7 800 asukkaaseen. Ennuste on vakava, mutta se ei ole luonnonlaki.

Päättäjien tehtävä ei ole vain sopeuttaa palveluja vähenevään väestöön. Meidän on tehtävä ratkaisuja, joilla muuttotappio käännetään kasvuksi. Jos suljemme palvelut, koulut ja kylien tulevaisuuden yksi kerrallaan, toteutamme itse synkimmän ennusteen.

Leppävirta ei ole vain kirkonkylä. Kuntamme muodostuu monista kylistä, joilla jokaisella on oma historiansa, yhteisönsä ja merkityksensä. Elävät kylät eivät ole kunnalle rasite vaan voimavara.

Soisalossa tulee olla toimiva koulu. Koulu ei ole vain rakennus tai menoerä, vaan kylän sydän ja ratkaiseva tekijä, kun lapsiperhe pohtii tulevaisuuttaan alueella.

Kiinteistöstrategian luonnoksessa Soisalon koulun uudisrakennuksesta luopumisen arvioidaan vähentävän investointitarvetta noin kolmella miljoonalla eurolla. Summa on suuri, mutta päätöstä on tarkasteltava vuosikymmenten, ei vain yhden valtuustokauden näkökulmasta.

Mitä maksaa, jos lapsiperheet eivät muuta Soisaloon? Mitä maksavat menetetyt verotulot, tyhjentyvät talot ja vähenevä yritystoiminta? Koulun merkitystä ei voida mitata vain oppilaskohtaisella kustannuksella. Arviossa on huomioitava myös asuminen, työpaikat, yritykset ja kunnan veropohja.

Kiinteistöstrategian ja palveluverkon päätöksiä ei saa myöskään tehdä väärässä järjestyksessä. Kiinteistöstrategian luonnoksessa Konnuslahden, Kurjalan ja Timolan kohteita on jo sijoitettu luopumispolulle ja lakkautuksille hahmoteltu vuosia, vaikka palveluverkosta päätetään erikseen. Kiinteistöstrategian pitää seurata palvelupäätöksiä, ei ohjata niitä ennakolta. Ensin ratkaistaan, mitä palveluja kuntalaiset tarvitsevat ja missä ne järjestetään. Vasta sen jälkeen päätetään rakennusten kohtalosta.

Olen toiminut yrittäjänä Leppävirralla vuodesta 2009. Kokemuksesta tiedän, ettei yritystoimintaa synny juhlapuheilla. Tarvitaan tontteja, toimivia yhteyksiä, osaavaa työvoimaa, sujuvaa päätöksentekoa ja uskoa tulevaisuuteen. Kasvua voidaan vauhdittaa myös paikallisten yritysten verkostoitumisella ja yhteistyöllä. Tämän merkitys on kunnassamme jo tunnistettu, mutta mahdollisuuksia on hyödynnettävä nykyistä määrätietoisemmin.

Kun yritys harkitsee sijoittumista Leppävirralle, se arvioi myös työntekijöiden mahdollisuuksia asua täällä. Työntekijä puolestaan kysyy, löytyykö perheelle koti, koulu, varhaiskasvatus ja turvallinen elinympäristö. Siksi kylä-, koulu- ja elinkeinopolitiikka kuuluvat yhteen.

Palveluverkon valmistelussa on esitetty kouluille 36 oppilaan ja päiväkodeille 15 lapsen rajoja. Tällaiset luvut voivat auttaa seurantaa, mutta niistä ei saa tehdä automaattista lakkautusnappia. Jokaisessa ratkaisussa on arvioitava lasten etu, koulumatkat, terveet tilat, kylän kehitys, kunnan kokonaistalous ja mahdollisuus käyttää rakennuksia monipuolisemmin. Palveluverkkoa pitää tarkastella säännöllisesti todellisten oppilaslukujen ja vaikutusten pohjalta, ei vain yhden ennusteen varassa.

Kunnan yritysvaikutusarvio tukee tätä varovaisuutta. Kyselyssä 93 prosenttia vastaajista arvioi koulujen ja päiväkotien vähentämisen heikentävän työvoiman saatavuutta ja yritysten sijoittumista, ja lähes 96 prosenttia kunnan vetovoimaa. Luvut eivät yksin ratkaise päätöstä, mutta niitä ei voi ohittaa. Säästö, joka samalla heikentää muuttovoimaa, yritysten kasvua ja veropohjaa, voi tulla pitkällä aikavälillä kalliiksi.

Valtatie 5:n uudistuminen tarjoaa Leppävirralle suuren mahdollisuuden. Parempi ja turvallisempi yhteys vahvistaa saavutettavuuttamme Kuopion ja Varkauden suuntiin. Uusi tie ei kuitenkaan tuo kuntaan asukkaita tai työpaikkoja, ellemme itse tartu mahdollisuuteen.

Leppävirta ei saa jäädä paikkakunnaksi, jonka läpi ajetaan entistä nopeammin. Meidän on oltava kunta, johon pysähdytään, sijoitetaan ja jäädään asumaan.

Tien varrelle tarvitaan yritystontteja ja palveluja. Kylien rakentamismahdollisuuksista on kerrottava aktiivisesti ja lupaprosessien on oltava sujuvia. Leppävirtaa pitää markkinoida myös etätyötä tekeville, jotka arvostavat luontoa, vesistöjä ja turvallista yhteisöä.

Koko kunnan pitäminen elinvoimaisena on oikeudenmukaisuuskysymys. Kylillä asuvat maksavat veronsa siinä missä taajamassakin. Kristilliseen perintöömme kuuluu puolestaan vastuu lähimmäisestä, kodista ja siitä, millaisen kotiseudun jätämme lapsillemme.

Meidän on päätettävä, rakennammeko Leppävirtaa hallitusti pienemmäksi vai teemmekö siitä kunnan, jossa ihmiset haluavat asua, yrittää ja kasvattaa lapsensa. Päätöksenteossa minun valintani on kasvu!

16.8.2026 Juha Tykkyläinen