Ovi työelämään on pidettävä auki

uomi ei ole saanut aikaan kunnollista tuottavuuskasvua 19 vuoteen. Se on vakava asia, sillä ilman kasvua ei synny riittävästi uusia työpaikkoja, investointeja eikä hyvinvointia, jolla palveluita voidaan ylläpitää.

Työttömien määrä on kasvanut valtakunnallisesti, avoimien työpaikkojen määrä on laskenut ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyys on huolestuttavan korkealla.
Myös nuorten on tällä hetkellä vaikea löytää töitä. Tämä näkyy monen perheen arjessa epävarmuutena ja huolena tulevasta.

Työttömyyden kasvuun ovat osaltaan vaikuttaneet myös kansainväliset kriisit, kuten Ukrainan sota ja Lähi-idän konfliktit. Ne ovat lisänneet epävarmuutta, nostaneet kustannuksia, heikentäneet investointihalukkuutta ja vaikuttaneet sitä kautta myös Suomen talouteen ja työllisyyteen. Kun yritysten kustannukset nousevat ja tulevaisuuden näkymät hämärtyvät, moni siirtää investointeja, lykkää rekrytointeja tai joutuu turvautumaan lomautuksiin.

Leppävirralla työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta on 12,7 prosenttia. Se ei ole pieni luku. Jokaisen prosentin takana on ihminen, perhe ja arki. Työ ei ole ihmiselle vain palkka. Se on myös paikka yhteiskunnassa.
Se tuo merkitystä, vastuuta ja kokemuksen siitä, että omalla panoksella on väliä. Kun työ puuttuu pitkään, kyse ei ole enää vain toimeentulosta, vaan myös itsetunnosta, tulevaisuuden uskosta ja turvasta.

Leppävirran kunta kuuluu Keski-Savon työllisyysalueeseen, jossa työttömyysongelma on tunnistettu ja uusia keinoja on alettu toteuttaa työllisyyden parantamiseksi. Kunta osallistuu ESR+ -rahoitushakuun, jonka tavoitteena on edistää työllistymistä ja yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Lisäksi kunta tukee leppävirtalaisia yrityksiä työllistämiskoulutuksissa. Nämä toimet on suunnattu erityisesti nuoriin ja pitkäaikaistyöttömiin.

Elinkeino- ja tulevaisuustoimikunnassa tulemme kontaktoimaan paikallisia yrityksiä ja tekemään yhteistyötä työllisyyden parantamiseksi. Tämä on tärkeää, sillä työpaikat eivät synny paperilla, vaan yrityksissä. Kunnan, oppilaitosten, työllisyysalueen ja yritysten on löydettävä käytännön ratkaisuja siihen, miten työnhakijat ja työpaikat saadaan kohtaamaan paremmin.

Yksi suuri huolenaihe liittyy ammatillisissa kouluissa rakennusalalla ja teknisellä puolella opiskeleviin nuoriin. Moni nuori jää tällä hetkellä ilman työharjoittelupaikkaa. Osasyynä on se, että useilla alan yrityksillä on lomautettuja työntekijöitä, jolloin harjoittelijoiden ottamiseen liittyy rajoituksia ja epävarmuutta. Tämä on ongelma, sillä oppimispainotteinen harjoittelu ei ole sama asia kuin työntekijän korvaaminen.

Työharjoittelujaksot ovat opiskelijan ja työnantajan näkökulmasta erittäin tärkeitä. Niissä nuori oppii käytännön työn, työmaan pelisäännöt ja saa ensimmäisen kosketuksen omaan alaansa. Samalla työnantaja tutustuu tulevaisuuden tekijöihin. Jos harjoittelupaikat katoavat, vaarana on, että nuoret menettävät yhteyden työelämään juuri siinä vaiheessa, kun heidän pitäisi päästä siihen kiinni.

Tähän tarvittaisiin lainsäädännöllistä tarkastelua. Aidosti oppimiseen perustuvat harjoittelut pitäisi mahdollistaa nykyistä selvemmin myös vaikeassa työmarkkinatilanteessa, kunhan niillä ei korvata lomautettuja työntekijöitä. Muuten vaarana on, että suojelemme yhtä ryhmää tavalla, joka samalla sulkee nuorilta oven työelämään.

Työttömyyden hoito ei ratkea yhdellä päätöksellä eikä yhdellä hankkeella. Se vaatii kasvua, yrittäjyyttä, koulutusta, rohkeutta palkata ja paikallista yhteistyötä. Leppävirralla on osaamista, yrityksiä ja ihmisiä, jotka haluavat tehdä työtä. Nyt tärkeintä on saada nämä kohtaamaan.

Rohkaisen myös nuoria katsomaan yrittäjyyttä yhtenä mahdollisuutena. Kaikkien ei tarvitse heti perustaa suurta yritystä, mutta moni taito, idea tai pieni palvelu voi olla alku omalle tekemiselle. Yrittäjyys voi antaa nuorelle kokemusta, vastuuta ja uskoa siihen, että omalla työllä voi rakentaa tulevaisuutta.